10.6.2003

Asian tausta

A oli kuollut 27.1.1997. Hän oli 1.2.1989 allekirjoittamallaan testamentilla määrännyt, että Hamken Oy saa hänen 448 960 markan suuruisen saatavansa Hamken Oy:ltä.

Tampereen käräjäoikeus oli 29.1.1998 määrännyt asianajaja C:n A:n kuolinpesän pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi. Pesänselvittäjä oli 26.3.1999 päivätyllä kirjeellään vaatinut Hamken Oy:ltä maksua yhtiön A:lta saamista veloista. Hamken Oy oli kirjeen johdosta ilmoittanut pesänselvittäjälle, ettei se ollut velkaa A:lle tai hänen kuolinpesälleen.

Tampereen käräjäoikeuden tuomio 13.10.2000

A:n kuolinpesän Hamken Oy:tä vastaan ajaman velan olemassaolon vahvistamista ja velkomusta koskevan kanteen johdosta käräjäoikeus lausui muun ohessa seuraavaa:

Riidan kohteesta

Asiassa oli riitaa siitä, oliko kuolinpesällä asialegitimaatiota vaatia Hamken Oy:ltä suoritusta sille testamentilla määrätystä 448 960 markan määräisestä saatavasta. Lisäksi riitaa oli siitä, oliko saatavan tarkoittamaa velkasuhdetta koskaan edes syntynyt tai oliko velka joka tapauksessa vanhentunut tai annettu anteeksi.

Kuolinpesän asialegitimaatiosta

Hamken Oy oli väittänyt, ettei kuolinpesällä ollut asialegitimaatiota asiassa, koska A:n kuolema ja hänen tekemänsä testamentti olivat merkinneet velotun saatavan siirtymistä Hamken Oy:lle ja siten velan yhtymistä.

A:n testamenttimääräys siitä, että Hamken Oy sai hänen 448 960 markan suuruisen saatavansa Hamken Oy:ltä, tarkoitti erityisjälkisäädöstä eli legaattia. Perintökaaren 22 luvun säännösten mukaan legaattia ei voitu täyttää jakamattomasta pesästä niin kauan kuin jonkun oikeus oli pesänselvityksestä riippuvainen. Legaatti täytettiin yksityisen osakkaan osuudesta vasta, kun osakas oli saanut omaisuuden jaossa itselleen. Pesänselvitys kuolinpesässä oli kesken ja kuolinpesään oli määrätty pesänselvittäjä. Kuolinpesän osakkaat olivat esittäneet lakiosan täydennysvaatimuksia Hamken Oy:tä kohtaan. Hamken Oy:n tarkoittama velan yhtyminen saattoi näin ollen toteutua vasta perinnönjaon yhteydessä. Näillä perusteilla ja kun kanteessa oli vaadittu myös velkasuhteen olemassaolon vahvistamista, kuolinpesällä oli asialegitimaatio asiassa.

Velan vanhentumisesta

Hamken Oy oli 19.12.1988 allekirjoitetussa velkakirjassa vahvistanut saaneensa A:lta velaksi 448 960 markkaa. Velkaa oli sovittu lyhennettäväksi vuosittain 20 prosentilla Hamken Oy:n tilinpäätöksen mukaisista voittovaroista, kunnes se oli maksettu. Esitettyjen tilinpäätösten mukaan Hamken Oy oli tuottanut voittoa useana velkakirjan allekirjoittamisen jälkeisenä vuotena.

Kysymyksessä oleva velka vanheni kymmenessä vuodessa. Vanhentuminen voitiin katkaista muun muassa tunnustamalla velka ja saattamalla tunnustaminen riittävän yksilöitynä vastapuolen tietoon. D, joka oli Hamken Oy:n toimitusjohtaja, oli pesän ilmoittajana A:n jälkeen 15.4.1997 toimitetussa perunkirjoituksessa vahvistanut Hamken Oy:n olleen A:lle velkaa kanteessa mainitut 448 960 markkaa sekä valaehtoisesti vahvistanut perukirjaan merkityt tiedot oikeaksi. Perunkirjoitustilaisuudessa olivat olleet saapuvilla kaikki kuolinpesän osakkaat. Velan olemassaolo oli näin saatettu velkojan tietoon ja vahvistettu myös kirjallisesti. Selvitys velan olemassaolosta oli käyty velkojan ja velallisen välillä ja Hamken Oy oli tunnustanut velan olemassaolon. Velan vanhentuminen oli siten katkennut 15.4.1997. Kanteen tutkimiselle ja hyväksymiselle ei näin ollen ollut estettä velan väitetyn vanhentumisen vuoksi.

Velkasuhteen olemassaolosta

Kanteen perusteena olevassa velkakirjassa oli todettu velan syntyneen siten, että A oli maksanut Hamken Oy:n 448 960 markan suuruisen velan X Oy:lle. Hamken Oy:n mukaan velkasuhdetta ei ollut kuitenkaan todellisuudessa syntynyt. A oli vain ottanut vastatakseen joitakin velkoja, mutta ei ollut niitä milloinkaan suorittanut.

Todistajana kuultu Hamken Oy:n talousjohtaja oli kertonut tarkastaneensa Hamken Oy:n ja X Oy:n kirjanpidon ja todenneensa, ettei X Oy:n pankkitileille tai kassaan ollut tullut 448 960 markan suuruista rahasuoritusta A:lta. X Oy:n kirjanpidon mukaan Hamken Oy:n vastuut X Oy:lle olivat kuitenkin vähentyneet ja A:n vastuut lisääntyneet velkakirjan osoittaman rahamäärän verran. X Oy:n tase-erittelyistä voitiin havaita, että X Oy:n lainasaamiset Hamken Oy:ltä olivat olleet 31.12.1986 noin 505 000 markkaa, 31.12.1987 noin 479 000 markkaa ja 31.12.1988 noin 2 200 markkaa.

Velkasuhteen syntyminen ei välttämättä edellyttänyt rahan luovuttamista. Yllä selostetun todistelun perusteella oli selvitetty, että A:n vastuut olivat kasvaneet ja Hamken Oy:n vastuut vähentyneet siten, että heidän välilleen oli syntynyt kanteessa tarkoitettu velkasuhde.

Velan anteeksiantamisesta

A oli 1.2.1989 allekirjoittamassaan testamentissa lausunut antavansa kysymyksessä olevan Hamken Oy:n velan "siis tavallaan anteeksi" toivoen voivansa näin auttaa viimeistä sukunsa hallussa olevaa kenkätehdasta. A oli testamentissaan myös toivonut, ettei Hamken Oy:tä kohtaan esitettäisi lakiosan täydennysvaatimuksia.

Velan anteeksiantaminen edellytti velkojan ilmaisemaa nimenomaista luopumistahtoa. A:n yllä mainittuja lausumia ei voinut tulkita niin, että hän olisi testamenttia allekirjoittaessaan tarkoittanut antaa Hamken Oy:n velan anteeksi. Kysymyksessä oli ollut lähinnä legaattiin liittyvä toivomus siitä, miten vastaisuudessa olisi meneteltävä. Kuten jo aikaisemmin oli todettu, Hamken Oy:tä kohtaan oli esitetty lakiosan täydennysvaatimuksia. Näyttämättä oli siten jäänyt, että A olisi antanut kanteessa tarkoitetun velan anteeksi.

Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti Hamken Oy:n suorittamaan kuolinpesälle 448 960 markkaa 26.4.1999 alkaen laskettavine viivästyskorkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Erkki Hakala.

Turun hovioikeuden tuomio 18.4.2002

Hamken Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Liesivuori, Pertti Kajanen (eri mieltä) ja Ahti Ikola. Esittelijä Pekka Määttä.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kajanen hyväksyi käräjäoikeuden perustelut velkasuhteen olemassaolon osalta ja vahvisti, että Hamken Oy oli velkaa A:n kuolinpesälle käräjäoikeuden tuomitseman määrän, mutta hylkäsi maksuvaatimuksen ennenaikaisena, koska pesänselvitys ja perinnönjako kuolinpesässä olivat kesken. Asiassa oli siten vielä epäselvää, vaaransiko Hamken Oy:n hyväksi tehdyn testamentin täytäntöönpano lakiosasuojan toteutumisen tai jonkin muun tahon paremman oikeuden testamentattuun omaisuuteen.

Perustelut

Velan olemassaolosta

Käräjäoikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n ja Hamken Oy:n välille on 19.12.1988 syntynyt kanteessa kerrottu velkasuhde.

A:n 1.2.1989 allekirjoittamassa testamentissa lausutaan nyt kysymyksessä olevan velan osalta muun muassa seuraavaa: "Annan siis kyseisen velan tavallaan anteeksi toivoen, että tällä tavalla voin auttaa viimeistä X-suvun hallussa ja omistuksessa olevaa kenkätehdasta." Koska testamentintekijä voi peruuttaa ja muuttaa testamenttiaan elinaikanaan milloin tahansa, tämä määräys on tullut voimaan vasta A:n kuollessa. Näin ollen A:n ei voida katsoa antaneen velkaa anteeksi jo 1.2.1989. Koska eräät A:n perilliset ovat asianmukaisesti ilmoittaneet lakiosaa koskevat vaatimuksensa Hamken Oy:lle ja koska ei ole selvää, että A:n jäämistön varat riittävät sekä nyt kysymyksessä olevan erityisjälkisäädöksen että lakiosaan oikeutettujen perillisten vaatimusten täyttämiseen, ei voida katsoa, että kuolinpesällä erityisjälkisäädöksen johdosta ei enää ole saatavaa Hamken Oy:ltä.

Hamken Oy on vedonnut myös siihen, että kanteessa tarkoitettu saatava olisi vanhentunut. Hamken Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana on toiminut D, joka kaupparekisteritietojen mukaan on ollut myös oikeutettu yksin kirjoittamaan yhtiön toiminimen. A:n kuolinpesän omaisuus on ollut D:n hoidettavana ja hän on kaikkien kuolinpesän osakkaiden läsnäollessa ilmoittanut perukirjaan ilman varaumia merkittäväksi, että A:lla oli testamentin mukaan 448 960 markan määräinen saatava Hamken Oy:ltä. D:llä on ollut asianmukainen kelpoisuus edustaa yhtiötä, joten Hamken Oy:n on katsottava velkojalleen tunnustaneen kanteessa tarkoitetun velan siten kuin määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 2 §:ssä tarkoitetaan. Mainitulla ilmoituksella, joka on tehty ennen kuin on kulunut kymmenen vuotta sen syntymisestä, on saatavan vanhentumisaika katkennut perunkirjoitusta toimitettaessa 15.4.1997 eikä saatava siten ole kanteen vireille tullessa ollut vanhentunut.

Siltä osin kuin kuolinpesä on vaatinut vahvistettavaksi, että kanteessa tarkoitetulle velalle olisi maksettava viivästyskorkoa 26.4.1999 lukien, Korkein oikeus toteaa, että 27.1.1997 kuollut A on testamentissaan määrännyt, että Hamken Oy saa kysymyksessä olevan saatavan. Näin ollen vasta perinnönjaon yhteydessä selviää lopullisesti, onko Hamken Oy joltakin osin maksuvelvollinen tuon saatavan osalta. Sen vuoksi ei voida vahvistaa, että Hamken Oy on velvollinen maksamaan kanteessa vaadittua korkoa.

Hamken Oy:n maksuvelvollisuudesta

A:n lainvoimaisen testamentin mukaan kanteessa mainittu saatava on määrätty annettavaksi velalliselle Hamken Oy:lle. A on näin ollen tarkoittanut antaa velan anteeksi. Pesänselvityksessä ja perinnönjaossa tätä A:n testamenttimääräystä on noudatettava, ellei pesänselvityksessä ja perinnönjaossa esitetyistä muista, ennen testamenttimääräystä täytettävistä vaatimuksista muuta johdu.

A:n jälkeen laaditusta perukirjasta ilmenee, että kuolinpesän käteisvarat ovat olleet suuremmat kuin perittävän ja pesän velat. Hamken Oy:ltä olevan saatavan periminen ei siten ole tarpeen velkojen suorittamiseksi. Pesänselvittäjä ei ole edes väittänyt, että pesänselvityksessä olisi esitetty muita sellaisia vaatimuksia, joiden vuoksi saatavaa olisi osittainkaan perittävä käteisvarojen saamiseksi pesään.

Eräät rintaperilliset ovat ilmoittaneet Hamken Oy:lle, että A:n Hamken Oy:n hyväksi tekemä testamenttimääräys loukkaa heidän oikeuttaan lakiosaan. Kysymys siitä, loukkaako testamenttimääräys rintaperillisten lakiosaa, kuuluu perinnönjaossa ratkaistavaksi. Jos testamenttimääräys loukkaa joltakin osin rintaperillisen lakiosaoikeutta, on testamentti tältä osin perintökaaren 7 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla tehoton rintaperillistä vastaan. Tällöin perinnönjaossa rintaperillisen jako-osaan voidaan tarvittaessa jakaa myös Hamken Oy:ltä olevasta saatavasta osa, jonka periminen jää rintaperillisen tehtäväksi. Kun perinnönjako tulee lainvoimaiseksi, pesänselvittäjän tehtäväksi jää Hamken Oy:n hyväksi tehdyn testamentin mahdollisesti tarpeellinen täytäntöönpano eli sen ilmoittaminen, miltä osin saatava tuli annetuksi anteeksi. Näin ollen saatavan periminen ei ole tarpeen perinnönjaon jälkeistenkään pesänselvittäjän tehtävien kannalta.

Edellä mainituilla perusteilla Hamken Oy:ltä olevan saatavan periminen ei ole pesän selvittämiseksi tarpeen. Tämän vuoksi maksun suorittamiseen velvoittavaa kannetta ei voida hyväksyä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Vaatimus Hamken Oy:n velvoittamisesta suorittamaan A:n kuolinpesälle 448 960 markkaa korkoineen hylätään. Korkein oikeus vahvistaa, että Hamken Oy on velkaa A:n kuolinpesälle mainittuja 448 960 markkaa vastaavat 75 509,65 euroa. Vaatimus sen vahvistamisesta, että velalle on maksettava viivästyskorkoa 26.4.1999 lukien, hylätään.

Hamken Oy vapautetaan suorittamasta A:n kuolinpesälle alempien oikeuksien tuomitsemia 448 960 markkaa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Gustaf Möller, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Juha Häyhä. Esittelijä Marja Räbinä.